Valkosipuli Ristijärven kanta

Laitoin keväällä vähän myöhässä, toukokuun loppu puolella valkosipulin kynnet maahan. Suositeltava ajankohta olisi keväällä heti kun routa on sen verran sulanut, että istuttamaan pääsee. Sipulit tilasin Maatiainen ry siemenvälityksestä.

Emosipulit maatiaiselle toimittaa Sulo Tokkonen Ristijärveltä. Onnekseni tavoitin Sulon puhelimella, sain kuulla Ristijärven kannan historiasta, otteita Sulon elämästä ja kasvatusvinkkejä. Niin paljon asiaa, että en sitä tähän kerralla saa kirjoitettua.

Ristijärven kantaa Sulolla on ollut kasvatuksessa n.10v. Aili Kemppainen oli huomannut lehdestä jutun Sulon valkosipuleista jotka olivat putkahtaneet maan pinnalle "kypärät" päässä. Aili oli pyytänyt Sulon käymään luonaan ja antanut hänelle yhden valkosipulin.

Aililla oli ollut silloin ikää jo 90. Hän oli aikoinaan saanut yhden valkosipulin, joka oli saanut alkunsa vammaisurheilijoiden Siperiasta tuomasta yhdestä valkosipulista. Sulo kertoi, että nyt hänellä on tuhansia näitä sipuleita. Sulo on ristinyt sipulin Ailiksi, Aili Kemppaisen muistoksi.

Sulon viljelyksille ei ole jatkajaa tiedossa ja hän toivoi että joku säilyttäisi tätä hyväksi havaittua Aili - sipulia. Sulolla oli ollut aluksi vaikeuksia viljelyssä, koska oli neliraaja halvaantunut onnettomuudessa moottoripyörällä. Oman osani teen tulevina vuosina Siperian oloissa karaistuneen ja satoisan kannan säilyttämiseksi.

Tässä muutama vinkki:
Pellolle ajetaan syksyllä lanta ja kynnetään, keväällä se ajetaan jyrsimellä. Penkkien tekoa varten on teetätetty kone. Parhaiten kasvuun lähtö tapahtuu, kun ajaa penkin kerrallaan ja istuttaa, sen jälkeen seuraava penkki. Muuten maa ehtii kuivua liikaa eikä sipulit pääse hyödyntämään kevään hyvää kosteutta. Kastelua ei ole tarvittu. Valkosipin voi istuttaa myös syksyllä.

Sulo suositteli tekemään syväkompostin ja mielellään rinteeseen, että vesi ei jää seisomaan. Syväkompostin tekemiseen löytyy ohjeet Maatiainen ry:ltä. Sellaisessa kompostissa hänellä on sipulit kasvaneet 30v. viime syksyn suurin sipuli oli ollut 250g. Penkissä ovat kasvaneet myös jättiläisporkkanat ja -kesäkurpitsat. Kohopenkki on paras, koska se kerää lämpöä eikä seisovaa vettä jää penkkiin. Myös Sulon kompostissa on kohopenkit.

Kysyin, että käyttääkö Sulo ruohosilppua ja nokkoskäytettä, kumpikin sai hyväksynnän.

Osa sipuleista jäi pieneksi, ehkä myöhäisen istutuksen vuoksi tai sitten kasvuolot eivät olleet aivan ihanteelliset. Sulo suositteli nostamaan kuitenkin kaikki sipulit maasta ylös ja erottelemaan kynnet uudelleen istutusta varten. Tämäkin neuvo tuli kokemuksesta.

Nokkoskäyte

Nokkoskäyte on hyvä lannoite.Käytin sitä myös valkosipulille. Samalla vaivalla kun nokkosia kitkee, voi ottaa ne hyötykäyttöön, lannoitteeksi ja itselle herkkujen valmistukseen. Käytetään meillä myös koirien ja kissojen ruokaan. Vaikuttaa suoraan muistiin ja oppimiseen, koska sisältää B12 vitamiinia. Kuitenkin takaisin käytteeseen..

1. Kerää nokkosia astia täyteen.
2. Laske astia täyteen vettä ja kansi päälle.
3. Anna käydä viikko.
4. Haisee pahalle ja on silloin tehokasta.
5. Laimenna vedellä ja kastele.

Jos nokkoset ehtii siemenvaiheeseen niin ehkä kaikki siemenet ei tuhoudu käymisessä ja kastellessa leviävät.

Valkosipuli

Lajikkeet

Suomessa viljelyssä on erilaisia muovautuneita kantoja jotka eroavat toisitaan sadon määrän, aikaisuuden, kynsien koon, kasvin viroottisuuden, värin ja kukinta alttiuden suhteen.  Valinnalla on parannettu satoisuuden lisäksi taudinkestävyyttä ja säilyvyyttä. Suomalaisia valikoituneita kantoja on kymmenkunta, joista tunnetuimpia ovat Melinin ja Kiskon kannat. Värin perusteella voidaan erottaa valko- ja sinipunakuoriset kannat. Syys- ja kevätistutukseen sopivat kannat ovat erikseen. Kannat ovat nimetty paikkakunnan tai viljelijän mukaan.

Maalaji ja kasvupaikkavaatimukset

Valkosipuli viihtyy multavassa, kosteutta pidättävässä kivennäismaassa, aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Maan pH:n tuli olla 6-7 ja ravinnetilan hyvässä kunnossa. Lannoitusta vaaditaan paljon; erityisesti typpeä, fosforia ja kalia. Puuntuhkasta on etua ja se on hyvä levittää kasvupaikalle jo edellisenä syksynä esim. 25 kg aarille.

Varastointi

Syötäväksi käytettävä valkosipuli varastoidaan 1 -2 asteessa tai huoneenlämmössä. Istukkaaksi säilytetään lämpimäksi etteivät istukkaat virittäydy kukintaan. Kosteus ei saa olla yli 70%. Istukkaiden kylmäkäsittely on 1 -2 kuukautta 5-10 asteessa. Kylmäkäsittely nopeuttaa sadon valmistumista.

Istutus

Etelä-Suomessa huhti-toukokuun vaihteessa, pohjoisemmassa toukokuun loppuun mennessä. Istutettavat kynnet irroitetaan vasta juuri ennen istuttamista. Pienistä kynsistä saadaan pieni sato ja aivan pienemmistä ei tule satoa ollenkaan. Istutussyvyys on 5 - 8 cm. Jotkut kannat sopivat syysistutukseen. Sopiva tiheys on 20 - 40 tainta neliöllä.

Talvivalkosipuli istutetaan syys - lokakuussa ennen maan jäätymistä. Vakoon voi levittää ennen istutusta maatunutta kompostia. 

Lisäykseen voi käyttää ilmaversoihin kasvavia itusilmuja. Ne istutetaan samana syksynä maahan muutaman sentin välein parin sentin syvyyteen. Itusilmuista kasvaa ensimmäisenä kesänä pieniä pyöreitä kynsiä, jotka istutetaan syksyllä uudestaan harvempaan ja syvempään. Seuraavana vuonna näistä kynsistä kasvaa täysikokoisia sipuleita. Jos itusilmuja ei haluta käyttöön, niin kukkavarret kannattaa poistaa heti niiden ilmestyttyä, koska ne verottavat sipulin kasvua. Talvivalkosipulin istukkaat pitää varastoida kuivassa paikassa 0 °C:ssa, jos niiden kylvä jää kevääseen.

Lannoitus ja kastelu

Typen tarve on suurta ja lisälannoitusta annetaan 1 - 2 kertaa kesällä. Kastelua tarvitaan erityisesti touko - heinäkuulla kuivina aikoina. Katteena voi käyttää ruohosilppua ja se toimii rikkaruohojen torjunnassa ja lannoitteena. Nokkoskäytettä tai lantavettä voi käyttää lannoitteena. Sysksyllä istutetut sipulit voivat tarvita lannoitusta jo toukokuussa.

Sadonkorjuu

Lehtien alkaessa kellastua on sadonkorjuun aika. Hyvällä säällä satoa voi kuivata aluksi pellolla ja jatkaa kuivausta ilmavassa tilassa 20 - 30 asteen lämmössä. Kuivausta jatketaan niin kauan että sipulin kaula on muuttunut paperimaiseksi.

Geneettinen monimuotoisuus

Geneettinen monimuotoisuus kurssin tehtäviin kuuluu kasvattaa kahta kasvia, joista yli 50-vuotias kanta. Päädyin kurssille suht' myöhään keväällä. Maatiainen ry:n siemenvälityksessä oli vielä saatavana Ristijärven kantaa olevaa valkosipulia. Sain ne laitettua maahan toukokuun lopulla. Minulle ilmaantui muitakin yli viiskymppisiä, kotitilalle Uudelletalolle tätini Liisan tuoma luumu, josta versoneita poikasia kaivoin mukaani, ystävältäni Hautalan Leenalta saatu Aaprotti, joka on hänelle muuttanut Oulun yläpuolelta ja siellä kasvanut ainakin 200 vuotta samalla paikalla sekä koulutilan lakkautetulta puutarhalta pelastettuja perennoja ja lipstikka, joiden luulen olevan myös yli viiskymppisiä.

Kirjoitan enemmän näistä viiskymppisistä myöhemmin.


Verbascum phoeniceum, tulikukka

Haapamäentilan luonnonlaitumen raivaaminen ja aitaaminen

Haapmäen tila on luomutila, jolla kasvatetaan suomenlampaita, kainuun harmaita ja erisukuisia suomenhevosia. Tila sijaitsee Konnevedellä, Pukaran kylässä. Alueella on asuttu jo isovihan aikaan ja perimätiedon mukaan tiedetään piilopirtin ja asutun luolan sijainti.

Tilan vanhassa pihapiirissä on jäljellä lato, savusauna ja päärakennus sekä vanhojen rakennusten raunioita. Vanhan tuvan ikkunan alla kasvanut hirvenjuuri sinnittelee yhä entisellä paikallaan. Tuvan läpi on kulkenut kylätie. Hevosen kärryiltä on ollut kätevä koputtaa oveen ja toimitella asioita talon väen kanssa.

Tilalla viimeisenä vakituisena asukkaana on ollut Olka, jolla oli 1-2 suomenkarjan lehmää vielä 60 luvun alussa.

Rikottu osa kiviaidasta kasattiin uudelleen.

Pomulehteä ja pieni lepikko varjopaikaksi.

Maakasat tasattiin.

Apuna konevoimia ja talkoolaisia.

Iso hievenjuuri kukkii heinäkuussa keltaisin kukin. Tiedossa ei ole kuinka kasvia on käytetty.

Vanha ruusu päärakennuksen seinustalla.

Metsäkurjenpolvi

 Takana savusauna ja vasemmalla navetan rauniot. Laiduntamassa kainuun harmas ja suomenlammaspässit.

Riihen rauniot

Pusikkoa raivattiin ja havupuita kaadettiin rantamaiseman edestä.

Varjolilja ja akileija

Harakankello

Niittytädyke ja hiirenvirna

Ojakellukka, niittynätkelmä, hiirenvirna

Kiviraunio vanhan pellon reunalla.

Aikileija ja humala

Suuria havupuita on raivattu, puut ja oksat korjattiin pois.

Laidun rajoittuu järveen.

  Entinen rantamänty, vesi on laskenut alemmaksi juoksutuksella. Eläinten turvallisuudesta huolehtivat estrelanvuoristokoirat Aino ja Reino (Metkumutkan kennel)

Humala ladon seinustalla.

Lampaiden siirrossa avustavat bordercolliet Pietu ja Noomi.

Aita tehtiin mahdollisimman laajaksi, jotta laiduntavat eläimet pääsevät syömään koko alueen kasvillisuutta. Tien varresta raivataan heinä ja vesakko.

Lampaat pääsevät sateen ja auringon suojaan latoon ja sen seinustalle. Nokkoset ei kelpaa ruuaksi ja ne niitetään kompostiin.

Navetan rauniot, jossa vielä 60-luvun alussa asui suomenkarjan lehmät.

Riukuportti

Puna-ailakki

Raivaussahalla raivattiin pusikkoa ja siihen voi vaihtaa siiman, jolla hoituu nokkosen ja heinän niittäminen. Myös viikate on käytössä.

Opintomatka Viroon 30.6 - 1.7.2016

Me, Leena ja Päivi, aloitimme matkan Mustialasta. Mustiala oli meille ensimmäinen nähtävyys ja elämys rakennuksineen ja puistoineen.

Laivamatkoilla kuultiin Annikan "oppitunnit" ja laiva olikin nopeasti maissa.



Matkalla maisteltiin vadelmia. Vadelmat toi Tuomo työpaikaltaan Viikistä.

Ensimmäinen etappi oli Estonian Crop Research Institute, Jõgeva.


Meidät toivotti tervetulleeksi Kylli, joka esitteli tutkimuslaitoksen toimintaa.



Päärakennus.

Estonian Crop Research Institute on valtion tutkimus- ja kehitys instituutti ja Viron maatalousministeriön alaisuudessa. Laitoksen toiminta on alkanut jo Neuvostoliiton aikana.

Tutkimus- ja kehitystoiminta tähtää maatalouden tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseen, ympäristön kuormituksen vähentämiseen ja auttaa geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämisessä.

Laitoksessa kehitetään uusia ja säilytetään rekisteröityjä lajikkeita. Yhteistyötä tehdään tiiviisti viljelijöiden ja teollisuuden kanssa.

Ruista koekentällä.


Vasemmalla koekentällä on rukiin oljet jyrätty pellon pintaan katteeksi. Viereinen kenttä on ilman katetta ja siinä oli huomattavan paljon enemmän rikkaruohoja. Kate myös säilyttää kosteutta maassa.




Nurmikon kestävyyttä tutkitaan koeruuduissa, joissa on eri heinäseoksia. Siemeniä kerätään vuosittain ympäri Viroa luonnonheinistä.

Viljaa risteytetään käsityönä sijoittamalla jyvä tähkästä toiseen.






Soijapapu

  

Ryvässipulin lisääminen tapahtuu kolmessa vuodessa. Siemenet kylvetään maahan, seuraavana vuonna sipulit istutetaan ja ne lisääntyvät kuten peruna. Kolmantena vuonna sipuli kukkii ja tekee siemenet kasvihuoneessa. Ryvässipuli sisältää eteerisiä öljyjä enemmän kuin tavallinen sipuli.



Porkkanat kukkivat ja tekevät siemeniä. Laitoksella on kehitetty oma mehevä porkkana.



Kylli kertoi viljan leivontaominaisuuksien testaamisesta. Koeleivonnaisia testataan kahvitauolla, "muut lihoo ja testin tekijä laihtuu". Testaaminen on nopea tempoista.

Meillä oli hämmästyttävän lämmin vastaanotto, asiantuntevat ja työstään kiinnostunut laitoksen henkilökunnan esittelyt laitoksen toiminnasta ja tutkimuksesta, sekä herkulliset tarjoilut.

 Kiltsin niitty

Alue koostuu kolmesta tilasta, joita Annika hoitaa miehensä kanssa.


Humala pihapiirissä. Tilan isäntä ja emäntä olivat aikanaan viety Siperiaan.





Lehtosinilatva


Ruskolilja



Pioni


Pihajasmike



Keltasauramo leviää tehokkaasti siemenistä.



Venäläinen karviainen "musta neekeri"


Palava rakkaus


Päärynäpuun juurella.


Neilikka



Niittykohokki


Ukonhattu


Tillipioni kukinnan jälkeen.


Mikä tämä on?


Kuuruoho


Peurankello


Kurjenkello


Masmalo


Hirvenkello

Apila


Mikä tämä on?



Räpelö


Poimulehti


Heinäsirkka


Pähkinä

Valkoinen lehtolatva

Tumma tulikukka ja kirkheinä

Saen maatila

Saen maatilalla kasvatetaan lampaita, jotka tuottavat villaa, vuotia ja lihaa. Tila toimittaa myyntiin villalankaa ja valmiita tuotteita. Langat on värjätty kasveilla ja sienillä. Tilalla on laumanvartijarotuisia Maremmano abruzzese koiria, joiden karva kehrätään lampaan villan seassa langoiksi. Ennen koirien hankintaa sudet olivat tilalla ongelmana.

Maremmat leimautuvat pennusta kotieläimiin ja pitävät niitä tarkan valvonnan alla.

Tilalla on Viron maatiaislampaita, joista osa on villalampaita ja osa turkislampaita. Kuten suomenlammaskin.

Maremmat loikoilevat rennon näköisesti lampaiden joukossa, mutta ovat nopeasti paikalla jos jotain uhkaavaa ilmenee. Jos joku meni liian lähelle osoittamaan kameralla, niin maremma tuli väliin.

"Vanha rouva", 9 vuotias uuhi.


Maremmat huolehtivat myös kanoista. Vasemmalla kanahäkki, jossa kanat yöpyvät ylhäällä turvassa pedoilta. Kanat ovat maatiaiskantaa.


Tarkkana tilan esittelyä katsomassa.